sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Paluu Film Noiriin. Färeissä. Olemme kadottaneet kultaisen keskitien ja keltaisen tiilitien

Silti arki muuttuu aina vain lynchimmäksi. En ole koskaan pitänyt tärkeänä olla keskinkertainen ja pysyä kultaisella keskitiellä, pois se minusta, ush. Mutta jos ei enää näe yellow brick road, keltaista tiilitietä kuten Judy Garland, on jotain hukassa. Kuvaan aina kun mahdollista sateenkaaria, ja tunnen surua, että saavuttaisin unelmani, enkä olisi vähävarainen.
     Onko blogien ja näyttelyiden ja taiteen tekemisessä enää mitään merkitystä? Vampyyrielokuvissa naiset pääsivät vapaaksi korseteista ja krusifiksistä ja järjestetyistä avioliitoista tai köyhyydestä vampyyri-miehen avulla, mutta kohtasivat loppunsa paljain jaloin, avoimin hiuksin vampyyrintappajan kanssa. Film noirissa mustavalkoisessa harson lävitse pehmentävän suodattimen valossa naiset hohtivat ja ottivat vallan käsiinsä ja aseen - mutta mitäs sitten kävikään....
          ja filmnoirimpi oli yö näyttelyn pidin noin vuonna 2007. Nyt vasta kampaukseni valmistui. Parempi myöhään kun ei silloinkaan.

ja tuubisa: '

maanantai 16. helmikuuta 2015